KUNINGASPYTON

(PYTHON REGIUS)

HUOM. Tekstin kopiointi on kielletty!

Kuningaspyton kuuluu CITES Appendix II-liitteeseen, joten käärmeen myynti ilman asianmukaisia dokumentteja (alkuperätodistus) on laissa kielletty.

Nuolimyrkkysammakot yleisesti

Yleistä kuningaspytoneista

YLEISTÄ

Kuningaspyton on Afrikan pienin pytonlaji, jota esiintyy luonnossa suhteellisen kuivilla savanneilla, sekä ruohikkoisilla ja harvapuisilla alueilla Länsi- ja Keski-Afrikassa. Ne viettävät suurimman osan ajastaan maassa, sekä maan alla nisäkkäiden tekemissä koloissa, että muissa maanalaisissa piiloissa ja ovat aktiivisimmillaan hämärän aikaan. Koiraiden ja alle kilon painoisten yksilöiden on kuitenkin todettu kiipeilevän jonkin verran luonnossa ja näin ollen niiden ruokavalio on enemmän lintupainotteisempi.

Hämäräaktiivisuus terraario-oloissa tarkoittaa käytännössä sitä, että kuningaspytonit ovat yleisesti päiväsaikaan piilossaan ja tulevat liikkeelle vasta iltaisin. Käärmettä ei siis kannata stressata nostamalla sitä tarpeettomasti päiväsaikaan pois piilostaan. Hämäräaktiivisuus ei kuitenkaan poissulje sitä, että ne voivat satunnaisesti liikkua myös valoisaan aikaan. Öisin voi kuulua joskus kovaakin ryminää käärmeen seikkaillessa tai kiipeillessä ympäri terraariota.

Aikuiset kuningaspytonit ovat n. 1-1,4 metrin mittaisia, naaraat usein koiraita kookkaampia. Paino vaihtelee yleensä 1-3kg välillä, mutta jopa 4kg yksilöitä tavataan satunnaisesti. Pytonit ovat myös hyvin pitkäikäisiä, eläen terraario-oloissa helposti 20-30, tai jopa yli 40 vuotta.

Kuningaspytonia kutsutaan harrastuksessa myös pallopytoniksi (engl. ball python), sillä uhattuna se kietoutuu tiukaksi palloksi piilottaen päänsä mytyn keskelle turvaan, jolloin sitä pystyisi periaatteessa pyörittämään kuin palloa. Erikoisesta puolustautumismenetelmästään huolimatta kuningaspytonit saattavat turvautua lisäksi myös puremiseen, vaikka purressaan se ei ihmiselle suurta vahinkoa saakaan aikaiseksi. Yleisesti ne ovat kuitenkin luonteeltaan varsin rauhallisia ja helppoja käsiteltäviä. Puremariskin puolesta käärmeen omistajalta onkin hyvä löytyä voimassaoleva jäykkäkouristusrokote.

Kuningaspyton sopii erinomaisesti myös ensikäärmeeksi, kunhan lajista ja sen vaatimuksista otetaan kunnolla selvää ennen käärmeen hankintaa. Terraarion on oltava valmiina jo hyvissä ajoin ennen käärmeen tuloa, jotta oikeat olosuhteet ja lämpötilat saadaan tarkistettua ja säädettyä etukäteen oikeaksi.

Kuningaspytonista on suuren suosionsa takia kehitetty vuosien varrella tuhansia erilaisia värimuotoja, joiden hinnat vaihtelevat noin 90 eurosta jopa kymmeniin tuhansiin euroihin. Tuhansien värimuotojen sisään mahtuu valitettavasti myös sairaampia värimuotoja, kuten esimerkiksi Spider- ja Champagne-geenin omaavia yksilöitä, joilla on todettu olevan mm. pahoja neurologisia ongelmia. Tutkithan siis tarkkaan mahdolliset ostamasi värimuodot etukäteen etsimällä niistä tietoa, sekä kysy tarvittaessa muilta kasvattajilta ja harrastajilta, jos olet epävarma.

TERRAARIO

Suositukseni on pienemmille yksilöille minimissään 120cm x 50cm x 50cm (leveys, syvyys, korkeus), mutta varsinkin suurille yksilöille leveyttä saa olla reippaasti tuotakin enemmän, minimissään 150 x 60 x 60cm.

Kuningaspytonille pohjapinta-ala on kuitenkin tärkeämpää kuin korkeus, mutta varsinkin koiraille olisi suotavaa antaa mahdollisuus myös kiipeilyyn. Pienelle, luovutusiän saavuttaneelle poikaselle sopiva asumus on minimissään pohjapinta-alaltaan 60 x 40cm. Tällöin poikasen kasvaessa myös asumuksen koon on kasvettava mukana.

Myös aikuiskoon terraario voi toimia suoraan pienelle poikaselle, mutta sen on oltava tällöin todella suojaisasti sisustettu, sekä täynnä sopivan kokoisia piiloja, jotta poikanen tuntee olonsa turvalliseksi. Tällöin omistajan voi olla alussa hankalampi myös löytää poikasta nopeasti, mutta niiden yleiset oleskelupaikat oppii kyllä tuntemaan suhteellisen nopeasti.

Terraarion valinta

Nuolimyrkkysammakot yleisesti

Kuinka valita oikea pohjamateriaali?

POHJAMATERIAALI

Esimerkiksi luonnonturve/kookosturve, puu-/kookoshake ja sammal ovat hyviä vaihtoehtoja. En suosittele käyttämään hamppuhaketta tai Aspen/Lignocel/Chipsi-tyylistä pohjamateriaalia, sillä ne kuivattavat huomattavasti liikaa tarvittavaa ilmankosteutta terraariossa.

Suosittelen henkilökohtaisesti turpeen, hiekan ja sammaleen sekoitusta, sillä hiekka ja sammal tekevät turvepohjasta hieman ilmavampaa, se ylläpitää paremmin kosteutta ja on sekoituksena paljon luonnollisempi vaihtoehto ja tuo myös mahdollisuuden pitää aitoja kasveja terraariossa ja nostattamaan tarvittaessa ilmankosteutta helposti.

Kuitenkin uuden yksilön tullessa taloon, on karanteenin ajaksi suositeltavaa käyttää pohjana ensin talouspaperia, sillä esimerkiksi mahdollisten matelijapunkkien seuraaminen tummaa pohjamateriaalia vasten on äärimmäisen hankalaa. Karanteenausta suositellaan erityisesti myös silloin, kun taloudessa on muita matelijoita.

SISUSTUS

Kuningaspytonin hankinnassa kallein osuus on varmasti terraario- ja sisustustarvikkeiden ostaminen. Sisustukset ovat kuitenkin äärimmäisen pitkäikäisiä ja kestävät parhaimmillaan koko käärmeen eliniän ajan, joten niitä tarvitsee harvemmin päivitellä ja uusia.

Kuningaspytonin elintilat vaativat siis;

  • Edestä avattava terraario. Ylhäältä avattava terraario on uhkaavampi eläimelle, jossa kaikki hoitotoimenpiteet hoidetaan kohdistettuna suoraan ylhäältä päin.
  • Pohjamateriaali, pinnalle voi ripotella kuivattuja lehtiä tuomaan luonnollisuutta ja auttamaan kosteuden ylläpidossa!
  • Iso vesikuppi, johon käärme mahtuu halutessaan.
  • Piiloja, joita on oltava vähintään kaksi, yksi lämpimällä puolella ja toinen viileämmällä. Piiloja voi olla myös enemmän!
  • Erilaisia juurakoita, mopaania, mangrovepuita, lehtipuun oksia, korkkikaarnaa ja muita luonnollisia vaihtoehtoja ja koristeita, jotka tarjoavat suojan lisäksi kiipeilymahdollisuuksia.
  • Kasveja tuomaan lisäsuojaa, joko muovikasveja tai aitoja viherkasveja. Muistathan tällöin hoitaa myös aidot kasvit säännöllisesti, mutta älä kuitenkaan käytä lannoitteita. Aidot kasvit myös varaavat terraariossa paremmin ilmankosteutta!
  • Valaistuksen, kuningaspytonit eivät vaadi UV-valaistusta, joskaan siitä ei ole niille myöskään haittaa.
  • Lämpömatto tai -kaapeli, myös oikeanlainen ylhäältä kohdistuva lämmitys toimii, kuten DHP (Deep Heat Projector).
  • Termostaatti, joka säätelee ja ylläpitää lämpömaton/kaapelin/lampun oikeaa lämpötilaa ja estää ylikuumenemisen
  • Terraariolukko, joka on äärimmäisen tärkeä pakovarman terraarion mahdollistamiseksi.

Sisustuksen suhteen voit käyttää omaa mielikuvitusta tai etsiä erinäisiä inspiraation kohteita ja kuvia joko käärmeen luontaiselta alueelta tai muiden harrastajien tekemistä terraarioista.

Teethän mahdollisista kiipeilyalueista tiheitä ja tukevia kuningaspytoneille, sillä ne ovat kiipeillessään suhteellisen kömpelöitä ja saattavat tippua alas ilman riittävää tukea. Terraario on myös hyvä sisustaa riittävän suojaisaksi, sillä liian avara ja tyhjä terraario saattaa stressata käärmettä, joka taas johtaa helposti ongelmiin esimerkiksi syömisen kanssa.

Varothan kuitenkin, ettei missään sisustuksessa ole käärmeen pään mentäviä koloja, joihin käärme voisi jäädä läpi mennessään jumiin. Tästä syystä esimerkiksi erilaisten onttojen koristekallojen käyttö ilman silmien peittoa tai täyttöä ei ole käärmeen terveyden kannalta sopivia terraarioon.

Miten terraario tulisi sisustaa?

Nuolimyrkkysammakot yleisesti

Oikeanlaiset elinolosuhteet

LÄMPÖTILA, KOSTEUS JA VALAISTUS

Yleislämpönä terraariossa on hyvä pitää noin 24-28°C ja lämmittelyalueella noin 30-35°C. Alhaalta tuleva lämpö on kuningaspytoneille varsin  helppo vaihtoehto, jolloin lämmitys hoituu parhaiten lämpömatolla tai -kaapelilla. Maton/kaapelin olisi hyvä peittää maksimissaan 1/3 terraarion pohjapinta-alasta. Varmista kuitenkin, että kaapelin/maton alle jää ilmarakoa, jottei se jää terraarion ja tason väliin puristuksiin! Esimerkiksi huopatassut ovat hyvä tapa nostattaa terraariota hieman tasosta ylöspäin, jotta matto mahtuu hengittämään pohjan ja tason välissä. Huomioithan, että matto tai kaapeli asetetaan aina terraarion ulkopuolelle (poikkeuksia lukuunottamatta) tai sille erikseen rakennettuun ja suojattuun tilaan terraariossa niin, ettei käärme pääse suoraan kosketuksiin niiden kanssa.

Ylhäältä päin kohdistuvassa lämmössä on hyvä huomioida hyvä suojaus, jotta käärme ei pääse polttamaan itseään. Esimerkiksi lamppuja varten on olemassa erinäisiä suojakoteloita ja “häkkejä”, jotka estävät käärmeen pääsyn suoraan kosketuksiin lampun kanssa. On myös äärimmäisen tärkeää mitata lämpötilat, jotta ne ovat oikeanlaiset käärmeen oleskelupaikalla. Termostaatilla on hyvä säätää lämpö oikeanlaiseksi.

Myös termostaatin käyttäminen on välttämätöntä, sillä sen avulla onnistuu maton/kaapelin/lampun (dhp/keraaminen)  lämpötilan kontrollointi ja samalla poissuljetaan mahdollisen ylikuumenemisen riski. Termostaattiin kytketään haluttu lämmitystuote, jonka jälkeen termostaatin anturi asetetaan mittaamaan ja säätelemään kohdan lämpötilaa termostaattiin merkityn lämpötilan mukaisesti. Olen todistetusti itse mitannut termostaatittoman lämpömaton pintalämmöksi yli 45°C, joka voisi aiheuttaa päällä makaavalle käärmeelle vakavia palovammoja, joten ethän käytä sähkölaitetta lainkaan ilman termostaattia.

Kosteuden olisi hyvä olla n. 60-80%. Sen ylläpitämiseen riittää usein reilumman kokoinen vesikippo sekä satunnainen nurkan reilumpi kastelu riippuen mm. huoneenkosteudesta, ilmanvaihdosta, pohjamateriaalista ja muista terraarion olosuhteista. Paras tapa on lisätä terraarion kulmaan pienelle alueelle sammalta, jota pidetään aina kosteana kaatamalla sen päälle säännöllisesti vettä. Sammal nostattaa ilmankosteutta paremmin ja pidempiaikaisemmin kuin sumutus, joka aiheuttaa vain lyhytaikaisia ja suhteellisen hyödyttömiä piikkejä ilmankosteudessa.

Huomioithan, että kasteltava alue ei sijaitse käärmeen piilopaikan alueella tai paikassa, jossa käärme viettää suurimman osan ajastaan loikoillen, jotta käärmeelle ei kehity märässä makaamisen johdosta suomutulehdusta. Hyvä ilmanvaihto on myös äärimmäisen tärkeää, sillä liian kostea, kuiva tai ”seisova” ilma aiheuttaa herkästi nahanluonti- ja hengitystieongelmia ja pahimmillaan sairastuttaa käärmeen.

Luonnonvaloa jäljittelevä valo on riittävä hämäräaktiiviselle kuningaspytonille, eivätkä ne tarvitse erityistä valaistusta. On kuitenkin hyvä erotella selkeästi vuorokausirytmi ja katsoa, että terraariossa on päivällä hieman valoisampaa. Esimerkiksi LED-valaistus on varsin hyvä vaihtoehto.

RUOKINTA

Kuningaspytonin ruokavalioon kuuluvat pakastetut linnut sekä jyrsijät, kuten hiiret, gerbiilit, rotat ja natalhiiret/moninisärotat. Ruoka sulatetaan ja lämmitetään lämpimässä, jopa hanakuumassa vedessä ennen tarjoilua. Sulatuksen on tapahduttava suhteellisen nopeasti, jotta ruokaeläin voidaan tarjota mahdollisimman tuoreena, joten jääkaappiin tai huoneenlämpöön jätetty hitaasti sulatettu ruokaeläin ei ole ideaali vaihtoehto.

Kuningaspytoneilla on suun yläpuolella täyspitkä rivi lämpöä aistivia lämpökuoppia, joita ne käyttävät apuna saalistuksessa, joten myös ruoan ruumiinlämmön on oltava tarpeeksi korkea helpottaakseen sen paikantamista. Liian kylmä tai viileä ruoka on yksi suurimpia syitä siihen miksi käärme jättää syömättä.

Ota hanasta mahdollisimman kuumaa vettä astiaan ja lisää pakasteet veteen joko suoraan, tai esimerkiksi pussin sisällä. Anna pakasteiden sulaa ja vaihda tarvittaessa jäähtynyttä vettä kuumempaan n. 10min ennen tarjoilua, jotta ruoka ei olisi liian viileää. Älä missään nimessä käytä kiehuvaa vettä tai sulata ruokaa mikrossa, sillä ruokaeläin poksahtaa!

Jyrsijöissä hiiren vaihtaminen pääasiallisesti rottaan/nataliin suositellaan yleisesti mahdollisimman nopeasti, sillä aikuiselle käärmeelle hiiri on pääosin aivan liian pientä ruokaa. Ruokaeläimen sopiva koko on suunnilleen käärmeen paksuimman kohdan kokoista, maksimissaan vain hyvin vähän sitä suurempi. Ruokaeläintä ja sen kokoa on hyvä kuitenkin vaihdella ruokintojen välissä, jolloin edellä mainitut hiiret käyvät satunnaisina hyvinä ruokaeläiminä myös aikuisille yksilöille.

Kuinka usein käärmettä sitten pitäisi ruokkia? Kuningaspytonien ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä, paino/koko ja ruokaeläimen koko. Poikasten ruokintaväli on noin viikon välein, kun taas aikuisia ruokitaan vaihtelevasti yleensä kolmesta viikosta jopa puolentoista kuukauden väliltä.

Vältä “power feediä”, eli ylensyöttämistä! Käärmeet lihoavat yllättävän helposti liiallisesta ruokinnasta, joka on niille suuri riski terveydellisesti. Liiallinen rasva kerääntyy sisäelinten ympärille ja näin ollen lyhentää käärmeen elinikää huomattavasti!

Paastoilu on kuningaspytoneille harrastuksessa melko yleistä käytöstä ja monia stressaakin käärmeensä syömättömyys. Pidempiaikaisen paastoilun aikana on kuitenkin hyvä tarkkailla käärmeen kuntoa ja painoa, sillä liiallinen painon putoaminen voi myös olla merkki sairaudesta. Lisääntymiskausi ja nahanluonti aiheuttavat suurimmalla osalla yksilöistä syömättömyyttä, joka yhdistetään erehdyttävästi paastoamiseen.

Vaikka paastoilua tavataankin kuningaspytoneilla, niin useimmissa tapauksissa sen syyksi on ilmennyt todellisuudessa joko väärät olosuhteet, liika käsittely, sairaus ja/tai stressi. Syömättömyyden ilmetessä onkin hyvä ensimmäisenä tarkistaa, että terraarion olosuhteet ovat kunnossa ja antaa käärmeen olla omassa rauhassaan mahdollisimman paljon. Huomioithan, että poikasen paastoaminen ei ole missään tapauksessa normaalia!

Käärmeen juuri saapuessa uuteen kotiin olisi suositeltavaa antaa sen olla rauhassa vähintään viikon verran ennen käsittelyä tai ensimmäistä ruokintaa.

Miten kuningaspyton pitäisi ruokkia?

Nuolimyrkkysammakot yleisesti

Onnistunut nahanluonti

NAHANLUONTI

Kuten kaikki käärmeet, myös kuningaspytonit luovat nahkansa kasvaessaan. Ja kun käärmeillä ei ole silmäluomia, niin niillä on kuitenkin silmiä suojaavat linssimäiset suomut, jotka käärme luo nahanluonnin aikana. On äärimmäisen tärkeää tarkistaa, että käärme on saanut luotua nahkansa erityisesti silmien päältä sekä hännästä, sillä kiinni jäänyt nahka voi aiheuttaa erityisesti hännän alueella vakavia ongelmia, kuten kuoliota.

Käärmeen tulisi luoda nahkansa kokonaisena. Vääränlaiset olosuhteet tai sairaudet aiheuttavat helposti nahanluontiongelmia. Osittain rikkoutunut tai revennyt nahka voi joissakin tapauksissa olla myös jonkin oksan tai muun karhean pinnan aiheuttamaa käärmeen hieroessaan itseään niitä vasten.

Nahanluontikerrat harvenevat hiljalleen käärmeen vanhetessa. Aikuisella epänormaalin tiheä nahanluonti voi olla merkki esimerkiksi ulkoisista pienloisista, yrityksestä parantaa haavoja/palovammoja tai sairaudesta.

Älä koskaan revi kiinnijäänyttä nahkaa väkisin! Kiinnijäänyttä nahkaa voidaan liottaa laittamalla käärme hetkeksi boksiin, jossa on muutaman sentin pohjakerros kädenlämpöistä vettä, sekä lisäämällä sinne märän pyyhkeen ja sulkemalla kannen. Ota huomioon, että vesi jäähtyy suhteellisen nopeasti, joten tarvittaessa vaihda tai lämmitä vettä erikseen. Puoli tuntia riittää yleisesti nahan irtoamiseen. Loput nahan rippeet voidaan pyyhkiä boksissa olleen pyyhkeen avulla pois. Silmälinssiä poistettaessa on oltava kuitenkin äärimmäisen varovainen, jotta silmä ei missään nimessä pääse vaurioitumaan.

Toinen vaihtoehto on käydä käärme läpi käsin märän ja karheamman pyyhkeen kanssa. Käärmettä “pyyhitään” hiljalleen päästä häntää kohden, jolloin käärme periaatteessa liikkuu itse pyyhkeen läpi, nahkojen samalla jäädessä pyyhkeeseen kiinni. Pään alueella voi hankalassa tapauksessa joutua pinnaamaan käärmettä, tai painamaan pään takaa kevyesti pöytää vasten ja tukemaan samalla koko käärmettä paikallaan, jolloin silmien ja pään alueen nahat on helpompi irroittaa.

KÄSITTELY

Käärmeet eivät nauti käsittelystä, vaikka jotkin yksilöt oppivatkin sitä jonkin verran sietämään. Tästä syystä turhaa käsittelyä tulisi välttää. Pakollisten toimenpiteiden, kuten siivouksen, yleisen tarkistuksen ja punnituksen yhteydessä käärmettä käsitellään aina rauhallisin liikkein ja tukevin ottein. Käärmeet pelästyvät helposti esimerkiksi nopeita kädenliikkeitä tai läheltä käveleviä ihmisiä.

Ruokinnan jälkeen olisi hyvä odottaa vähintään pari-kolme päivää ennen seuraavaa käsittelyä, sillä käärme saattaa liian aikaisen käsittelyn johdosta oksentaa puoliksi sulaneen ruokansa ulos, joka taas ärsyttää käärmeen ruokatorvea. Myös nahanluonnin aikaan käsittelyä tulisi välttää, jotta nahka ei repeytyisi ja aiheuttaisi käärmeelle luontiongelmia.

Huomioithan, että käärme ei ole sylilemmikki, eikä sitä viedä missään nimessä mukana ulos, kauppaan tai puistoon. Käärme ei myöskään kuulu vapaana huoneistoon, sillä huoneiston olosuhteet eivät ole eläimelle ihanteelliset mm. väärän ilmankosteuden, lämpötilan ja vedon vuoksi, jolloin käärme stressaa jatkuvasti ja riski sairastumiseen on suuri. Käärmeet stressaavat, vaikka eivät sitä ulospäin näyttäisikään. Oikeanlaiset, lajinmukaiset terraario-olosuhteet ovat niiden hyvinvoinnin kannalta kaikista ihanteellisimmat ja stressittömimmät.

Voiko sitä pitää sylissä?